Oltiin sitten tiistaina ekalla agilityn alkeiskurssin tunnilla. Lissu teki esteet kivasti, siihen olen tyytyväinen, mutta kaikki muu ei sitten sujunutkaan ihan ohjekirjan mukaan. ensinnäkin se lähti käskyn alta ennen kun suoritettiin aitaa, ja meinasi käydä malinartun iholle, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt. Ainahan se on remmirähjä ollut, mutta ei ikinä yrittänyt möyhentää ketään tuolla tavalla. Ehkä oli Lissunkin onni ettei se saanut kiinni siitä malista. Itse taisin mennä vähän panikkiinkin siinä tilanteessa, aina kun olin saamassa koiraa kiinni se livisti jostain välistä. Mä olen niin turhautunut tohon sen rähjäämiseen, se ei ole paha koira mutta meidän yhtesityö ei selvästikään ole hanskassa ja koira mun hallussa. Ilmoittauduin sen kanssa nyt Koirakeskus Doggien rähinäkurssille, joka alkaa 14.3. Jospa sieltä saisi eväät matkalle ton rähinöinnin taltuttamiseksi. Ikinä se ei ole ollut pahansuopea kenellekkään, ja kaikki jotka ovat koiransa sen kanssa päästäneet leikkimään kyllä tietävät sen. Olenkin aina ennen luottanut siihen, mutta en enään. Tästä lähtien se on liinassa joka agitreenin.
Olen nyt ruvennut käyttämään ne Sakun kanssa eri aikaa lenkillä, jotta saan Lissuun paremman suhteen ja jotta se ei saa sitä rähinävoimaa kaverista. Tänään mentiin lenkki aika kivastikin vetämisen suhteen, ei vaan saatu yhtään koirakohtaamista aikaan. Mutta nyt on todettu että tälle asialle on tehtävä jotain ja tästä se urakka sitten alkaa. Kauan tämä tulee viemään, mutta se on vaan otettava haasteena jos meinaa jatkaa harrastamista.
Mutta tässä nyt vähän siitä miten esteiden suorittaminen sujui.
Ensiksi harjoittelimme aitaa, jossa meillä on ongelmana se että koira on liian kiinni mun kädessä, tässä tapauksessa kouluttaja oli namipalojen kanssa palkkaamassa aidan toisella puolella. Lopulta Lissukin ymmärsi että sen kuuluu toimia eteenpäin eikä mun kädelle.
Toisena mentiin putkea, joka on Lissun lempieste, ja putkenhan se meni aivan loistavasti, vauhdilla ja suoraan kouluttajan luo joka palkkasi. Mahtava tunne kun joku onnistui niin hienosti. Tosin onhan se mennyt sen aiemmin monesti ja ilman että se on nähnyt putken ulostuloa. Tämän se ainakin osaa varmasti.
Kolmantena menimme puomille ja keinulle. Puomia mentiin niin, että oli pöytä jonka toiselle sivustalle oli laitettu puomin toinen kontaktitulo. Tarkoituksena opettaa koira pysähtymään kontaktille niin että etutassut ovat hiekassa ja takatassut kontaktipinnalla, kosketusalustaa apuna käyttäen. Tämän kanssa oli aluksi vähän ongelmia kun en itse tajunnut palkata koiraa tarpeeksi ajoissa ja Lissu päätti aina siirtää takatassut pois puomilta. Loppujen lopuksi saimme ihan hyvän onnistumisen ja jätettiin asia hautumaan. Sitten palkittiin koiraa keinulla. Aina kun keinu rysähtää maahan ja siitä kuuluu kova ääni koira palkataan. Lissun korvat eivät edes värähtäneet kun pamaus kuului. Se tosin on mennyt keinua jonkin verran, joten en uskonutkaan sen reagoivat siihen kummoisesti, enemmän sitä ahdistaa keinussa se heijausliike.
Sitten oli vuorossa kepit, kepit oli aluksi sille vähän outo juttu, koska niihin oli kiinnitetty ohjurit, jotta koira saataisiin menemään ne oikein. Parin toiston jälkeen sekin meni ihan hyvin. Tosin hidastahan se vielä on. Olemme Lissun kanssa harjoitelleet keppejä aika erityylillä kuin mitä tuolla, mutta täytyy sanoa että parempi tuo oppimamme uusi tyyli on.
Pihalla Lissun piti sitten tietysti rähistä taas koirille, ja kun se on siihen viretilaan päässyt mun on aika mahdoton saada sitä enään rauhottumaan. Nyt treenataan kovasti sitä että minä olen se kiinnostava asia ja siitä seuraa vain ja ainoastaan hyvää kun se kiinnittää huomionsa muhun. Toivottavasti siitä vielä tulee kelpo koirakansalainen. Itsellä tässä on myös hirmuisesti oppimista, tuntuu että olen ihan ummikko näissä jutuissa, kun käsissä on ihan erinlainen koira kun Saku. Mutta olen kyllä sitä mieltä että mulla on käsissä ihan hyvä koira, kun osaan vain ottaa sen haltuuni, sanokoon muut mitä tahansa, ja puhukoon mitä tahansa. Ainakin me yritetään päästä pahoista tavoista eroon. On vana tällä hetkellä tosi karmea ja paha fiilis siitä millainen siitä on tullut. Nämäkin asiat jos olisi ottanut jo sen ollessa pieni pöydälle niin näiden kanssa ei nyt välttämättä taisteltaisi. Ja Tonin kanssa nyt päätettiin edetä silläkin linjalla, että huomiota ei tipu kuin sellaisissa tilanteissa että me vaaditaan se huomio. Eli kun Lissullakin on tapana aina tulla kerjäämään huomiota, se siis lääppii tassulla ja änkee syliin jne. niin me vaan tylysti jätetään se huomioimatta, joten jospa tästäkin seuraisi se että sitten kun mä oikeasti haluan sen huomion niin se keksittyis vain muhun.
Mutta jotain hyvääkin tähän viikkoon mahtuu, ollaan nyt pariin otteeseen olohuoneessa treenattu noudon alkeita, ja Lissu oppii kyllä aivan älyttömän nopeasti. Se osaa jo noutaa kapulan ja pitää sitä suussaan niin kauan että otan sen pois. Ja jos se tiputtaa sen, se osaa ottaa sen takaisin suuhunsa heti. Ja plussaa on vielä se ettei se mässytä kapulaa. Alan myös opettamaan sille tota kosketusalusta-asiaa kotona sisällä.
Sakukin oli ihan innoissaan kun tänään lenkin lomassa otin vähän tokoa sen kanssa. kai sitäkin pitäisi raahata kentälle välillä, mutta sitten harmittaakin jos se ei mene siellä ollenkaan, vaan haistelee ja tutkii ihan omiaan, niinkuin on tullut jo monesti todistettua. ärsyttävää treenata koiran kanssa joka käy tuulella. Oon jo mielessäni kuvitellut sen pallittomana :D
Mutta sellaista tällä kertaa. Katsotaan miten edetään, toivottavasti positiivisempaan suuntaan :)
Olen nyt ruvennut käyttämään ne Sakun kanssa eri aikaa lenkillä, jotta saan Lissuun paremman suhteen ja jotta se ei saa sitä rähinävoimaa kaverista. Tänään mentiin lenkki aika kivastikin vetämisen suhteen, ei vaan saatu yhtään koirakohtaamista aikaan. Mutta nyt on todettu että tälle asialle on tehtävä jotain ja tästä se urakka sitten alkaa. Kauan tämä tulee viemään, mutta se on vaan otettava haasteena jos meinaa jatkaa harrastamista.
Mutta tässä nyt vähän siitä miten esteiden suorittaminen sujui.
Ensiksi harjoittelimme aitaa, jossa meillä on ongelmana se että koira on liian kiinni mun kädessä, tässä tapauksessa kouluttaja oli namipalojen kanssa palkkaamassa aidan toisella puolella. Lopulta Lissukin ymmärsi että sen kuuluu toimia eteenpäin eikä mun kädelle.
Toisena mentiin putkea, joka on Lissun lempieste, ja putkenhan se meni aivan loistavasti, vauhdilla ja suoraan kouluttajan luo joka palkkasi. Mahtava tunne kun joku onnistui niin hienosti. Tosin onhan se mennyt sen aiemmin monesti ja ilman että se on nähnyt putken ulostuloa. Tämän se ainakin osaa varmasti.
Kolmantena menimme puomille ja keinulle. Puomia mentiin niin, että oli pöytä jonka toiselle sivustalle oli laitettu puomin toinen kontaktitulo. Tarkoituksena opettaa koira pysähtymään kontaktille niin että etutassut ovat hiekassa ja takatassut kontaktipinnalla, kosketusalustaa apuna käyttäen. Tämän kanssa oli aluksi vähän ongelmia kun en itse tajunnut palkata koiraa tarpeeksi ajoissa ja Lissu päätti aina siirtää takatassut pois puomilta. Loppujen lopuksi saimme ihan hyvän onnistumisen ja jätettiin asia hautumaan. Sitten palkittiin koiraa keinulla. Aina kun keinu rysähtää maahan ja siitä kuuluu kova ääni koira palkataan. Lissun korvat eivät edes värähtäneet kun pamaus kuului. Se tosin on mennyt keinua jonkin verran, joten en uskonutkaan sen reagoivat siihen kummoisesti, enemmän sitä ahdistaa keinussa se heijausliike.
Sitten oli vuorossa kepit, kepit oli aluksi sille vähän outo juttu, koska niihin oli kiinnitetty ohjurit, jotta koira saataisiin menemään ne oikein. Parin toiston jälkeen sekin meni ihan hyvin. Tosin hidastahan se vielä on. Olemme Lissun kanssa harjoitelleet keppejä aika erityylillä kuin mitä tuolla, mutta täytyy sanoa että parempi tuo oppimamme uusi tyyli on.
Pihalla Lissun piti sitten tietysti rähistä taas koirille, ja kun se on siihen viretilaan päässyt mun on aika mahdoton saada sitä enään rauhottumaan. Nyt treenataan kovasti sitä että minä olen se kiinnostava asia ja siitä seuraa vain ja ainoastaan hyvää kun se kiinnittää huomionsa muhun. Toivottavasti siitä vielä tulee kelpo koirakansalainen. Itsellä tässä on myös hirmuisesti oppimista, tuntuu että olen ihan ummikko näissä jutuissa, kun käsissä on ihan erinlainen koira kun Saku. Mutta olen kyllä sitä mieltä että mulla on käsissä ihan hyvä koira, kun osaan vain ottaa sen haltuuni, sanokoon muut mitä tahansa, ja puhukoon mitä tahansa. Ainakin me yritetään päästä pahoista tavoista eroon. On vana tällä hetkellä tosi karmea ja paha fiilis siitä millainen siitä on tullut. Nämäkin asiat jos olisi ottanut jo sen ollessa pieni pöydälle niin näiden kanssa ei nyt välttämättä taisteltaisi. Ja Tonin kanssa nyt päätettiin edetä silläkin linjalla, että huomiota ei tipu kuin sellaisissa tilanteissa että me vaaditaan se huomio. Eli kun Lissullakin on tapana aina tulla kerjäämään huomiota, se siis lääppii tassulla ja änkee syliin jne. niin me vaan tylysti jätetään se huomioimatta, joten jospa tästäkin seuraisi se että sitten kun mä oikeasti haluan sen huomion niin se keksittyis vain muhun.
Mutta jotain hyvääkin tähän viikkoon mahtuu, ollaan nyt pariin otteeseen olohuoneessa treenattu noudon alkeita, ja Lissu oppii kyllä aivan älyttömän nopeasti. Se osaa jo noutaa kapulan ja pitää sitä suussaan niin kauan että otan sen pois. Ja jos se tiputtaa sen, se osaa ottaa sen takaisin suuhunsa heti. Ja plussaa on vielä se ettei se mässytä kapulaa. Alan myös opettamaan sille tota kosketusalusta-asiaa kotona sisällä.
Sakukin oli ihan innoissaan kun tänään lenkin lomassa otin vähän tokoa sen kanssa. kai sitäkin pitäisi raahata kentälle välillä, mutta sitten harmittaakin jos se ei mene siellä ollenkaan, vaan haistelee ja tutkii ihan omiaan, niinkuin on tullut jo monesti todistettua. ärsyttävää treenata koiran kanssa joka käy tuulella. Oon jo mielessäni kuvitellut sen pallittomana :D
Mutta sellaista tällä kertaa. Katsotaan miten edetään, toivottavasti positiivisempaan suuntaan :)
