Loukkanousija!

Se hyvä puoli kipeänä olemisessa on, että ehtii päivitellä blogia. Meillä oli aika huisin hauska viikonloppu. 

Lauantaina käytiin koirien kanssa pitkä metsälenkki. Tai no, tunnin mittainen. Kaikki polut olivat jo niin ummessa eikä niitä ollut kukaan käynyt tallomassa auki, että oli pakko kävellä metsätietä pitkin. Lumikengät olisivat olleet kova juttu, mutta koirille umpihankilenkki olisi voinut olla liian rankka. Ajeltiin Lissun ja Sakun kanssa hakemaan Aino mukaan ja siitä sitten lenkille. Voi vitsit, että oli tytöillä taas kivaa. Saku nyt ei tuttuun tapaansa välittänyt muusta kuin hajuista, joten se paineli ihan omia menojaan, vaikka Aino sitä yritti välillä käydä haastamassa leikkiin. 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Lissun, Tarjan ja laekenois Luuran kanssa Lempäälään agilitykisoihin. Halli oli ihanan lämmin ja siellä oli mukava kisata. Ainut iso miinus oli kyllä lähtöalueiden rauhattomuus ja ainakin omalla kohdalla se häiritsi paljon. Lissu ei ole vielä niin häiriönkestävä koira, että se ei välittäisi sellaisesta melusta mitä tuolla lähtöalueilla oli. Paljon ihmisiä ja koiria ympärillä. Itseäni jännitti ihan hirveästi, että karkaako koira pois radalta kun se tuntui paineistuvan kovasti. Korvat kävivät koko ajan ja pääkin pyöri joka suuntaan. Kummassakin startissa se ryösti lähdössä, kun ei kestänyt istua paineissaan. 

Ensimmäisenä kisattiin hyppyrata, josta mulla ei valitettavasti ole videota. Hyppis sujui niinkin loistavasti, että nolla sieltä tulla tupsahti j aikakin oli -10 ja jotain. Ihan ei aika riittänyt palkintosijoille, neljäs sija siis otettiin ilolla vastaan kera sen viimeisen LUVAn ja luokkanoususertin. Tästäedes ollaan siis kakkosluokkalaisia. 

Lissu teki hyvin töitä radalla, meni juuri sinne minne kerroin ja teki varmasti. Itse olisin toivonut hieman lisää vauhtia, mutta ehkä se on hyvä pelata nyt varman päälle ennenkuin koiralla ja ohjaajalla on enemmän kisakokemusta. Ykkösluokan hyppärin tuomaroi Esa Muotka. Rata oli tosi kiva ja siellä oli monta putkesta putkeen kohtaa. Tosi hyvä mieli jäi kyllä ja hyvällä fiiliksellä saa siirtyä kakkosiin.

Kakkosluokan agirata olikin sitten seuraavana. Itseäni jännitti ihan hirveästi, mutta koira teki kyllä tunnollisesti töitä. Kepeille asti rata sujui nätisti, mutta sitten multa hukkui koira kun en tajunnut jäädä varmistamaan, että se menee putkeen. Keinulle mentäessä lakkasin ohjaamasta ja koira oli epävarma esteen suorittamisesta, joten tuli ohi. Sitten loppu menikin ihan plörinäksi, eikä takaaleikkaukset onnistuneet kun en antanut Lissulle tarpeeksi selviä ohjeita. Tossa vaiheessa oli kyllä jo varmaan itselläkin täysin luovuttanut olo. Olen silti tuohonkin hyllyyn ihan tyytyväinen. Siellä oli hyviä kohtia ja suoritettavissa sekin olisi ollut.

Tässä video kakkosluokan agirataan, voitte itse katsoa sen sekoilun:

Mikä kisafiilis!!

Lauantaina 16.3. kisattiin siis JATin kotikisoissa. Jännitys oli itsellä taas ihan huippulukemissa ja tuntui siltä kuin sydän pomppisi rinnasta ulos. On se jännä miten sitä pitää jännittää niin hirveästi. Ei voi vain luottaa koiraan ja todeta että kaikki menee hyvin. No jännityksestä huolimatta tulokset olivat hienoja! Ensimmäiseltä radalta 0 tulos ja LUVA! aika taisi olla -10,42 tai jotain sinne päin. Radan jälkeinen fiilis oli huikea. Oli niin onnellinen olo kun ihmiset tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Etenkin ne Ainon, Lauran ja Jennyn onnittelut tuntuivat todella hyviltä, heiltä olen saanut hyviä neuvoja ja olemme heidän opastuksessaan kehittyneet hirveästi. Lissu osasi, ja itsekään en ihan tumpelo nähtävästi ollut. Pitäisi osata paremmin rytmittää omaa ohjausta niin tulisi sitä nopeuttakin, eikä kaarrokset olisi niin suuria. Tulisi parempia aikoja. Toiselta radalta huolimattoman ohjauksen takia vitonen, mutta aika oli kivat -16 ja jotain. Lujempaa mentiin, mutta kontaktit kusi. Tai no, koira kyllä koski kontakteille, mutta niitä vaadittuja stoppeja ei sieltä tullut. Enkä itse kiireessäni tajunnut ruveta korjaamaan. Vitonen tuli riman pudottua. Videolta katsoen ohjasin kys. esteelle aika löysän oloisesti, joten johtuisikohan siitä. No mutta, nyt on kaksi LUVAa plakkarissa, joten eikun metsästämään sitä luokkanoususertiä. Sunnuntaina kisataan Lempäälässä kahden startin verran, toivotaan että siellä noustaisiin sitten kakkosiin. En tosin tiedä olenko itse valmis kakkosiin, kun oma ohjaus on sen verran vaiheessa vielä. No, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että treeniä alle!

Tässä video lauantain radoista.

Sunnuntaina olimme sitten näyttelyssä mopsien kanssa. Merlin (Marnellin Merlin) ja pentunsa Penni (Marnellin Pennin Verran) olivat kumpainenkin ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Oli kiva olla taas mopojen kanssa liikenteessä. Ei kiskovia dalmiksia hihnan päässä ja häkitkin olivat niin pieniä, että kantamukset olivat aivan liian kevyitä. Täytyy ottaa useammin tavaksi. Tuomarina mopseilla oli Hans Lehtinen. Tuloksilla ei juhlittu, mutta saimmepa kokemusta. Penni sai EH.n ja oli luokkansa toinen. Merlin sai myöskin EH.n ja oli luokkansa kolmas. Merlin sai kyllä todella hyvän arvostelun. koira oli vain liian löysässä kunnossa. Ei muutakuin kiinteytymään ja kohti uusia haasteita. 

Eilen käytiin vielä Lissun kanssa moikkaamassa Niinan poikia. Dee-tiimi ja Liisa päästelivät kunnolla menemään. Tässä kuvia treffeistä. Kuvat on taas ihan liian sinisiä, mutta minkäs teet kun ei ole aurinkoa ja olet ihan käsi kuvien ottamisessa hämärällä kelillä.

Liisa oli välillä ihan hätää kärsimässä, kun pojat yrittivät sitä kosiskella.

Danny, veteraanimies

Pojat puhuttelussa

Douglas, taatusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Daksu on myös oiva pihavahti, ja komea sellainen

Lissu piti kovan kurin

Douglas

Talvista lenkkeilyä

Viime viikko meni oikeastaan aika paljolti vain lenkkeilessä. Maanantaina käytiin tosiaan Annen kanssa lenkillä, josta viime postauksessa olikin jo kuvia. Tiistaina käytiin Lauran kanssa jäällä lenkillä ja koirat sai juosta vapaana. Mukana oli Lissu ja Aino jotka pääsivät leikkimään Jimin kanssa. Valitettavasti oli jo niin hämärää silloin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Keskiviikkona ja torstaina käytiin ihan vain remmilenkeillä, koska jouduin olemaan illat töissä. Perjantaina mulla oli myös pitkä päivä töissä, joten koirat pääsivät sitten vaan remmilenkille. Aino oli kylläkin mukana mökillä tekemässä lumitöitä. Launtaina käytiin Sallan kanssa lenkillä Nojosniemessä. Rämmittiin varmaan tunti umpihangessa polvia myöten. kotiin päästyä oli itse ja koiratkin aivan poikki. Lauantai-iltana Lissulla oli vielä hieronta. Sunnuntai menikin sitten aika kalsaripäiväksi ja makoiltiin kotona katsoen true bloodia. Koirat pääsivät tietty lenkille, mutta muuten meni aika harakoille tuo päivä. 

Lissu tosiaan kävi hierottavana osteopaattihieroja Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä (Tmi Terveystassu). Ensimmäistä kertaa oli Lissu hierottavana. Itse ajattelin ensin, että niska voisi olla sellainen paikka jossa olisi jumeja, koska Lissu vetää hihnassa niin paljon. Omaksi hämmästykseksi vain lantion seudulta ja jostain kohti selkää löytyi pari lukkoa. Ne saatiin onneksi hyvin auki ja oli ihana katsoa kuinka rento koira oli käsittelyn jälkeen. Lissu ei varmaan ikinä ole ollut sellainen. Normaalisti se piippaa ja hyörii ja pyörii jos joudutaan odottelemaan tai se joutuu olemaan paikallaan. Hieronnan jälkeen se vain makasi patjalla eikä sillä ollut mikään kiire nousta siitä ylös. Silmät kiinni se vain pötkötti vaikka itsekin nousin ylös. Lissu on myös tuntunut olevan olevan vetreämpi ja se venytteleekin enemmän kuin aikaisemmin. Jotenkin itsestä tuntuu, että selkälinjakin olisi hieman suorempi..tiedä sitten kuvittelenko vain vai onko se oikeasti. Nyt mennään huomiseen saakka vielä ihan hihnalenkeillä, keskiviikkona ajattelin kyllä mennä vähän jäälle tyttöjen kanssa, ettei ne riehuisi koko ajan vain sisällä. Sakua on turha ottaa mukaan edes mihinkään missä jotain saattaa tulla vastaan. Se ei kuuntele nykyisin yhtään. Nojosniemeen sen voi viedä kun siellä pystyn turvallisesti pitämään sen irti. 

Aino on ollut kyllä ihan kullannuppu täällä ollessaan, en haluaisi antaa sitä ollenkaan takaisin kotiin, mutta viikonloppuna on niin paljon ohjelmaa, että on pakko palauttaa Aino takaisin Annelle. Lauantaina on Lissun agikisat ja sunnuntaina Paviljongissa 9-ryhmän näyttely johon olen luvannut viedä ja esittää Einen mopsit Merlinin ja Pennin.

Tässä nyt kuitenkin niitä kuvia lauantain Nojosniemen lenkiltä. Mun kuvaustaidot on edelleen hyvin rajalliset tuolla hämärässä lumisessa maisemassa, jossa tällä kertaa vielä satoi koko ajan luntakin. Mulla kyllä näistä varmasti näkee, että hauskaa on ollut.

Aino is back in the house

Jepjep. Ottolapsemme Ainokaisa mainio saapui eilen taas viihdyttämään meidän arkea. Olihan neitosta ehtinyt tulla jo ikäväkin, kun en ollut sitä hetkeen nähnyt. On se vaan sellainen pieni sydänkäpynen. Kun se tuojottaa niillä mustilla isoilla mollukkasilmillään niin eihän sitä voi kun rakastaa.

Käytiin eilen lenkillä Annen kanssa ennenkuin Aino lähti meille ja tuli sitten samalla napsittua kuvia uudella objektiivilla. Se on vähän valovoimaisempi ja zoomi on pidempi. En osaa siltikään oikein vielä kuvata sillä..kuvista tulee helposti sinisiä tai ylivalottuneita Vielä saa hetken opetella, että osaa laittaa valotuksen keleihin sopiviksi. Ei ole ihan helpointa osa-aluetta mulle tuo lumea vasten kuvaaminen. No kyllä kai sitä kehittyy kun tarpeeksi harjoittelee. 

Ilmoitin Lissun nyt sitten JATin kisoihin ja 24.2 sinne Lempäälään. Että ei muutakun reeniä reeniä.

Uudelle jaksolle hakukin oli jo. Lissun kanssa päästiin ihan mahtavaan ryhmään. Toivotaan paljon kehitystä ja haasteita. otinj itsekin koulutettavaksi ryhmän. Hiemna jännittää, mutta onneksi Laura on sitten mun apuohjaajana.

Tässä kuitenkin nyt niitä kuvia:

 Lissu ja Saku pääsi juoksemaan lauantaina Seelan ja Mallan kanssa, joten sieltäkin jotain kuvasatoa: